Mitä ihmettä?!!!

Jaha, vai niin... että näin sitten.
Olen hämmentynyt. Pidän helmeilystä, olen väliin jopa aivan hulluna siihen. Perus pujottelu on mukavinta (ja tietty siemenhelmillä näpertely, joskin aikaavievää), jos sattuu olemaan hyvä idea ja siihen hyvin yhteensopivat helmet.
Mutta taivuttelu... se ei ole käynyt pienessä mielessänikään. Jotenkin olen ajatellut, että kun siihen hommaan lähtee, pitää olla oikeat "pelit ja vehkeet". Sitten pelataan hopealla ja swarovskeilla, makeanvedenhelmillä ja korukivillä. Homma menee astetta ammattilaisemmaksi... pitää miettiä miten oikein kustantaa harrastuksensa ja ennen kuin huomaakaan, on perustanut toiminimen ja tekee koruja ainakin osa-aikaisena työnä. (Tykkään tehdä toisille koruja, kun itse en niitä juurikaan käytä. Bisnesnaista minussa ei kuitenkaan ole yhtään, heh. Ja tällä alalla aloittelijakin vielä.)

Muutama viikko sitten siirsin taas hopeoidun lankakiepin sisältävän pussin helmilaatikosta toiseen. Tieltä pois, kun en sitä tarvitse (en edes muista, miten se on minulle päätynyt. Liekö ostanut sen ihan alussa Helmimeren Riikan "työpajalla" käydessäni, kun en edes vielä tiennyt mitä helmeilyyn oikein tarvitsee).
Tänään tuo lankakieppi oli jostain syystä taas kädessäni ja niin olivat pyöröpihditkin... ja kohta sivuleikkurit.... Pian pitelin näitä käsissäni, hyvin, hyvin hämmentyneenä.

'Mitä ihmettä?!? 1'

'Mitä ihmettä?!? 2'

Onkohan nimi Rapunainen vielä vapaasti rekisteröitävissä... heh heh, vitsi vitsinä. Mutta totta puhuen, haluan oppia tätä hieman lisää.

Beaders block

Juurikin, minä kun en kirjoita, helmeilen vain. Paitsi viime aikoina... Ideoita kyllä olisi, mutta jotenkin ne eivät ota toteutuakseen. Helmet ovat pysyneet lootissaan (niitä on kertynyt jo 4 maksi kokoista, 1 vähän pienempi ja 5 (!!!) pientä metallihelmille ja korunosille.. ja nämä olivat pelkät isommat helmet, siemenhelmet ovat erikseen.. voi apua).

Eilen sitten kaikki taas muuttui. Väsäsin kokonaista settiä niin innolla, että melkein myöhästyin töistä (valmiiksihan se oli saatava, kuva tulee joskus).
Tänään päiväunilta herätessäni pikaisen "aamupalan" jälkeen rynnistin taas olohuoneen lattialle, en ole vieläkään oppinut helmeilemään ryhdikkäästi pöydän ääressä. Tuloksena 'Three seeing cats', heh heh.

Oli pakko samoin tein kuvata. Samoin enempi lähikuva yksittäisestä kisunnassusta. Näyttää luonnossa vielä kis-kissamaisemmalta. Niin silitettävältä.
Kaulakoru tyyliltään rukousnauha, on tehty nylonlankaan. Kisut roikkuvat korupiikeissä. Helminä musta ja tummanharmaa kissansilmä, muut mustat: pyöreä lasi, pyöreä fasetti ja siemenhelmi. Korunosat hopeoitua (eivät onneksi kovasti riitele naaman kultauksien kanssa), sillä pidän enemmän hopean kuin kullan väristä ja tämä setti (rannekoru vielä puuttuu) tulee ehdottomasti omaan käyttöön!

Nyt täytyisi koota helmet ja alkaa valmistautumaan töihin, ei vain millään malttaisi....

Unia ja mielikuvia II

Näemmä yritin laittaa kerralla vähän liian monta kuvaa... blogi alkoi jumittamaan, kuvat eivät latautuneet, eikä kaikkia tekstejäkään näkynyt. No, ehkä part II auttaa asiaan.


Tämä kolmikko on omaan käyttöön(niiiii-in, minun oikeasti pitäisi alkaa näitä tekeleitäni jo käyttämäänkin). Korut ovat saaneet innoituksensa suosikki "tanssiravintolastani". Ylhäältä alas: 'Wallflower', 'Claws' ja 'Spude'.


'Wallflower' on prototyyppi... aion tehdä siitä tuhat ja yksi muunnosta. Sain kukat erittäin halvalla, joten sisältävät varmaan kaikenmaailman nikkeleitä ja rotanpuolikkaita. Lyijyä ei sentään pitäisi olla. Mutta ovat siis omaan käyttöön, sillä en halua kenellekään anafylaktisia shokkeja aiheutella.

Näin valmiin korun heti mielessäni, kun löysin Sayilasta MOP hainhampaita. Lisänä 'Claws'issa on siemenhelmiä ja siruja.

'Spude' on ihan perus lasihelmipujottelu -kamaa, mutta jotenkin ah, niin metallinen.

Unia ja mielikuvia

Tämän kertaisen blogin aloittaa "Uni". Kuten nimikin jo kertoo, näin korun unessa. Koru oli kaulassani, kun kävelin erittäin korkeaheinäisellä niityllä. Toteutus oli vaikeampi kuin kuvittelin, sillä ristireikäisiä helmiä ei tunnu löytyvän juuri mistään (ovat kukan keskustana). Jouduin tyytymään (vaikka onhan nuokin oikein koreita) "toiseksi parhaimpaan" vaihtoehtoon. Pitäisiköhän sitä (jo nyt) alkaa haalimaan itsellensä helmityövälineitä?
'Uni' riippuu siimassa. Kukkaosuus on vahvistettu metallilangalla.Sarja "Lahjakoruja ajatuksella" jatkuu. Tarkoituksenani on tehdä jokaiselle mieltäni lämmittävälle ihmiselle koru, joka olisi tulevan kantajansa näköinen. Tässä blogissa näytetyistä 'Huiscaus' on nro4.
Lisää vaijereita... Hyvin ihastunut olen juuri tähän tyyliin. Korusta tulee kuin jämäkämpi versio illuusiosta.
Ja seuraavaksi täytyy varmaan hankkia jostain halpa torso, jotta pystyy näyttämään, miltä koru näyttäisi kaulassa (omassa kaulassa kiikkuvaa korua kun on niin kovin hankala kuvata)...
Ylempänä ensimmäistä kertaa käyttämistäni millefioreista tehty 'Punakukka'. Alempana lasia ja hopeoitua yhdistävä 'Voima'.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Ja uusi ote helmeilyyn. Uuden vuoden helmeilylupauksena (ai että sellainen, heh) lupasin itselleni nimetä kaikki koruni. Siis lupauksen jälkeen valmistuneet vain.
Kiitos uusien crimp-pihtieni (ostettu Maarian korupajasta), pääsen askaroinnissani vaijerikorujen kimpussa hieman helpommalla. Ensimmäisen näin valmistuneen korun (siis kuvan siitä) oli tarkoitus pätyä Helmetin tammikuun teemagalleriaan, teemana "humoröösi glamoröösi" (ystävien kesken 'bling bling'). No, minähän en tuon teeman päälle mitään ymmärrä, heh heh. Parhaani kuitenkin yritin. Tässä siis 'Blinkki'.
Lisää vaijerikoruja. 'Blue eye' on minun silmääni tähän mennessä kaunein tekemäni koru. Harmi, ettei kuva todellakaan tee oikeutta sille. 'Pikkuruskassa' pyörylän tilalla lehti.
'Ninka' on tehty siskoani ajatellen. Ja hän sen myös saa, kunhan tästä postiin joudan joku päivä.
Vuosikaudet on kaulassani roikkunut nauhan pala. Itse siihen olen kovin kiintynyt, vaikka en sen olemassa oloa yleensä ajattelekaan. Ongelmana (hyvin minimaalisena) kuitenkin on, etten voi pitää kaulassani muita koruja: sen kanssa ei oikein mikään sovi, enkä (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) sitä halua ottaa pois laittaakseni toisen tilalle. Mikä siis neuvoksi? Teepä nainen itsellesi sellainen joka sopii. No, minäpä tein: 'Ystävä'

Joululahjakoruja

Hmmm... Hieman sekava tuli tällä kertaa. Täytyy tulevaisuudessa panostaa tuohon kuvien ottoon. Kuvien eri koot johtuvat siitä, että olen rajaillut ja yhdistellyt yksittäisiä kuvia. No, pian saan uuden kameran (saan ja saan, siis ostan), jotta eiköhän kuvien ottokin ala luonnistua.

Asiaan siis. Nyt voin huoletta julkaista muutamat joululahjakoruni. Lahjat on avattu jo aikapäiviä sitten.





Ensimmäinen illuusiokoruni, joka muuten meni pilalle (ja jonka pilallemenoa ei saaja onneksi huomannut, vaikka nimenomaan mainitsin asiasta). Myös siitä ottamani kuvat (nämä ovat
parhaat!!!!) menivät pilalle... että ei siitä sitten sen enempää.


Maanantaikappaleen saaja sai myös tämän hepenekorun.
Lahjat kyllä kuvaavat mielestäni saajaa, sillä hän on säilyttänyt tyttömäisen nuorekkuutensa ja silti on hyvin pätevä äiti ja uranainen.






Vihreä tekele on muuten sormus. Saaja (kuten kaulakorurivistön vasemmanpuoleisen korunkin) oli rakas siskoni. Samaan "settiin" kuului myös vihreä verkkokaulakoru, josta ei kuvaa valitettavasti ole.

Punainen ja sininen 8-terälehdellä tehtyt sormukset menivät suloiselle kummitytölleni, ikää 2v. Sormukset ovat ympärysmitaltaan n. 4 cm.



Sininen ja vihreä kaulakoru lojuvat vielä pöydälläni.
Sinisestä olen ehtinyt tehdä jo monen monta väri- ja korumuunnelmaa. Riipusmalli on Robyn kauniista korusta.

Sininen, punainen, vihreä... pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa keksimään näille nimiä.

Toivoa on

Helmetti -foorumilla (helmihullujen oma pulinaparatiisi) on kaikenlaisten vinkkien, ohjeiden ja kertomuksien lisäksi kuukausittain vaihtuva teema. Teema esiintyy galleria osiossa, johon helmeilijät voivat lähettää teeman mukaan tehtyjä koruja. Joulukuun teemana on 'toivo'. En edes ajatellut osallistua siihen...olenhan aloittelija vasta ja mielikuvitus näin joulunalla vähän tiukassa.

Kävi kuitenkin niin, että eilen puhuin erään hyvän ystäväni kanssa puhelimessa, hyvin pahoista asioista. Samalla keräilin (taas pitkin poikin levinneitä) helmiä ja pussukoita pöydältä ja, öh, lattialtakin. Ennen kuin huomasinkaan, olin pujotellut alun kauniista korusta (ainakin omasta mielestäni).
Paistaa se aurinko risukasaankin....ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin... eli toivo elää.

rapunaisen Toivo

Tänään tein sitten seuraksi rannekorun.