Innoissani, mutta hieman hämilläni lähestyin tätä minulle ”löydettyä” miestä. Muutaman sanan vaihdettuani huomasin hänen todella puhuvat Skotlannin (ja nimenomaan Glasgown!!) aksentilla. Illan lopussa ymmärsin löytäneeni jotain muutakin kuin karismaattisen äänen puhumassa kaunista kieltä. Olin löytänyt itselleni ystävän.
Tässä vuosien varrella olemme vierailleet toistemme luona, liian harvoin, mutta niinhän se on aina. Onni on, että pidämme samoista asioista ja niinpä linnoja ja varsinkin niiden raunioita on tullut koluttua. Mutta nyt ovat Skotlannin nummet, järvet ja vuoret mennyttä aikaa. Ystäväni muuttaa rakkaansa kanssa Englannin puolelle. Viimeisen kerran heidän luonaan Skotlannissa vieraillessani kävimme päivän retkellä Britannian korkeimman vuoren Ben Nevisin läheisyydessä olevassa henkeäsalpaavan kauniissa laaksossa. Vuorilta laskee kohisten virtaukseltaan nopeutuva ja koskeksi laajentuva puro. Niin raikasta ja helmeilevää vettä en ole aiemmin koskaan maistanut. Kivi on peräisin tästä purosta.
Nyt vain täytyy löytää uudet yhteiset rauniot ja purot Englannin puolelta. Siihen asti voin muistella tätä (jostain syystä en saanut ladattua videota tänne. Kumman huonolaatuiselta näyttää, omalta koneelta paljon parempi).
Jotta osaisimme arvostaa myös asioiden kääntöpuolta