Helmeilykuume iski salaa... Ensin kaikki oli viatonta. Kiinnostukseni heräsi nähtyäni äitini tekemän upean kaulakorun. Helmineitsyenä kävin tutkimassa Helmimeren aarteita. Matkaan lähti pieni aloituspaketti, josta tein muutamia yksinkertaisia sormuksia.
Kiinnostus lopahti yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Tuli työkiireitä ja elämän ylä- ja alamäkiä.
Mutta näemmä helmeily ei ollut täysin kadonnut alitajunnastani, sillä eräänä iltana kaivon kaapin perältä kauan siellä olleen pussukan.
Helmiä, helmiä, helmiä. Aloittelijan asteella olen vielä. Onneksi yksinkertainenkin voi olla kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti