Joululahjakoruja

Hmmm... Hieman sekava tuli tällä kertaa. Täytyy tulevaisuudessa panostaa tuohon kuvien ottoon. Kuvien eri koot johtuvat siitä, että olen rajaillut ja yhdistellyt yksittäisiä kuvia. No, pian saan uuden kameran (saan ja saan, siis ostan), jotta eiköhän kuvien ottokin ala luonnistua.

Asiaan siis. Nyt voin huoletta julkaista muutamat joululahjakoruni. Lahjat on avattu jo aikapäiviä sitten.





Ensimmäinen illuusiokoruni, joka muuten meni pilalle (ja jonka pilallemenoa ei saaja onneksi huomannut, vaikka nimenomaan mainitsin asiasta). Myös siitä ottamani kuvat (nämä ovat
parhaat!!!!) menivät pilalle... että ei siitä sitten sen enempää.


Maanantaikappaleen saaja sai myös tämän hepenekorun.
Lahjat kyllä kuvaavat mielestäni saajaa, sillä hän on säilyttänyt tyttömäisen nuorekkuutensa ja silti on hyvin pätevä äiti ja uranainen.






Vihreä tekele on muuten sormus. Saaja (kuten kaulakorurivistön vasemmanpuoleisen korunkin) oli rakas siskoni. Samaan "settiin" kuului myös vihreä verkkokaulakoru, josta ei kuvaa valitettavasti ole.

Punainen ja sininen 8-terälehdellä tehtyt sormukset menivät suloiselle kummitytölleni, ikää 2v. Sormukset ovat ympärysmitaltaan n. 4 cm.



Sininen ja vihreä kaulakoru lojuvat vielä pöydälläni.
Sinisestä olen ehtinyt tehdä jo monen monta väri- ja korumuunnelmaa. Riipusmalli on Robyn kauniista korusta.

Sininen, punainen, vihreä... pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa keksimään näille nimiä.

Toivoa on

Helmetti -foorumilla (helmihullujen oma pulinaparatiisi) on kaikenlaisten vinkkien, ohjeiden ja kertomuksien lisäksi kuukausittain vaihtuva teema. Teema esiintyy galleria osiossa, johon helmeilijät voivat lähettää teeman mukaan tehtyjä koruja. Joulukuun teemana on 'toivo'. En edes ajatellut osallistua siihen...olenhan aloittelija vasta ja mielikuvitus näin joulunalla vähän tiukassa.

Kävi kuitenkin niin, että eilen puhuin erään hyvän ystäväni kanssa puhelimessa, hyvin pahoista asioista. Samalla keräilin (taas pitkin poikin levinneitä) helmiä ja pussukoita pöydältä ja, öh, lattialtakin. Ennen kuin huomasinkaan, olin pujotellut alun kauniista korusta (ainakin omasta mielestäni).
Paistaa se aurinko risukasaankin....ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin... eli toivo elää.

rapunaisen Toivo

Tänään tein sitten seuraksi rannekorun.

Hei, olen Kati

ja olen helmiholisti. (Hei Kati, vastaa ryhmä)

Mielikuva jonka koin, kun viatomin ajatuksin kävin vain katsastamassa yhden mielenkiintoisen nettimyymälän ja samalla naputtelin monen kymmenen euron tilauksen...

Nyt jäädytän (siis laitan laatikkoon) Visani hetkeksi, ettei oikeasti tarvitse lähteä etsimään anonyymejä helmeilijöitä.

Vaatimattomuus kaunistaa (?)

...pikemminkin ahdistaa.
Korvat luimussa, pää nöyränä on sinun tekeleesi ojennettava. Pelko täyttäköön sydämesi ja päässäsi kaikukoon sanat: 'toivottavasti hän pitää näistä'. Mikä ihme siinä on, että hetkeä aiemmin hymyillen katselemasi tuotos muuttuu hetkessä rupiseksi roskaksi?

Arvata saattaa, että ensimmäiset "mittatilaustyönä" valmistetut korut ovat valmiit! Oikeasti olin ja olen edelleen tyytyväinen. Mielestäni tosi söpöt.

Omille töillensä on vaikea määritellä hinta. Materiaalikustannukset on tietysti helppo laskea, mutta mitä laittaa hinnaksi suunnittelulle ja tekoon käytetylle ajalle? En ole vieläkään hintaa näille korusille keksinyt.

Kaverin sukulaistytöille. Idea ihan omasta päästä. Onneksi hän piti, heh!

Pikkujoulut

Juhliin yleensä tahdotaan laittaa päälle jotain uutta. Helpoiten ja ehkä edullisimmin se käy hankkimalla (tai minun tapauksessani tekemällä) uuden korun.
Väreiksi valitsin mustan ja säihkyvän hopean. Korut syntyivät erittäin nopeasti ja sopivat hyvin mustaan mekkooni. Jälleen kerran muistutus siitä, kuinka yksinkertainen voi olla kaunista ja juhlavaa.

Ajatus noin kimaltelevien korujen käytöstä on minulle kuitenkin hyvin vieras...onneksi langan voi aina katkaista käytön jälkeen ja tehdä lasihelmistä taas jotain uutta.


Vähän arkisemmat, väritykseltään jouluiset korut. Toteutustapa perinteinen 6-terälehtinen kukka.

Tällä hetkellä väkerrän joululahjojen teossa. Niistä kuvia kuitenkin vasta lahjojen jaon jälkeen.

Ihan ensimmäiset

jotka ovat vielä omistukseeni jääneet. Ja osa vielä keskenkin, kuten langoista näkyy, heh. Aluksi tosiaan keskityin pelkkien sormusten tekoon. Ystävät ja sukulaiset "kiittivät", kun olin alvariinsa mittaamassa heidän sormenympäryksiään.
Kiitos muuten kaikille koekaniineille!


Tekniikat on opeteltu Karttusen ja Santosen 'Hurmaavat helmityöt' -kirjasta. Delica + peyote on minulle rakas yhdistelmä, mutta työ on niiiin hidasta ja helmiä menee paljon (unelmanani on jonain päivänä tehdä iso delica perhonen, kun vain löytäisi jostain valmiin ohjeen). Kuvassa mukana myös pari siemenhelmisormusta.

Jostain pitää aloittaa

Ensimmäinen blogini. Pyhitän sen nyt ainakin aluksi helmille. Oh, helmet. Ne ovat vieneet sydämeni (ja kohta rahanikin, heh).

Helmeilykuume iski salaa... Ensin kaikki oli viatonta. Kiinnostukseni heräsi nähtyäni äitini tekemän upean kaulakorun. Helmineitsyenä kävin tutkimassa Helmimeren aarteita. Matkaan lähti pieni aloituspaketti, josta tein muutamia yksinkertaisia sormuksia.
Kiinnostus lopahti yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Tuli työkiireitä ja elämän ylä- ja alamäkiä.
Mutta näemmä helmeily ei ollut täysin kadonnut alitajunnastani, sillä eräänä iltana kaivon kaapin perältä kauan siellä olleen pussukan.

Helmiä, helmiä, helmiä. Aloittelijan asteella olen vielä. Onneksi yksinkertainenkin voi olla kaunista.